...ILOA JA ONNEA...

...sitä todellakin täällä on, olen ihan yltäkylläisen innostunut juuri nyt *jipii* ... vihdoinkin sain kaikki palaset kokoon tässä pienessä muhkuraisessa päässäni ja olen NIIN onnellinen siitä.

Lastenhuoneen sisustus on valmiina ajatuksissani, vielä ei kaikki "palaset" ole meillä täällä kotona, tästä johtuen en voi sitä vielä toteuttaa, mutta pääasia, että vihdoin ja viimein tajusin lastenhuoneen punaisenlangan...miten minä hölmö en sitä aiemmin tajunnut. Sehän on tietenkin se sama lanka, joka täällä meillä muuallakin kulkee...

...ajattomuus, konstailemattomuus...

...harmonisuus, vaatimattomuus...

***

ONNEA JA ILOA

MONTA MONTA SATAA KILOA

TEILLE

TOIVOTTELE

HEIDI <3

Heippa rakkaat blogiystävät pitkästä aikaa...

...kylläpä minulla oli teitä jo kova ikävä. Työt ja muut arkiset velvoitteet ovat pitäneet minut pois koneen ääreltä. Mutta tästä tämä taas pikkuhiljaa lähtee...

Olen remontoinut kotona, entistäynyt muutaman kustavilaisen tuolin, tehnyt pari ihanaa löytöä ja tuunaillut tauluja itselleni upeista vanhoista kirjakuvista.

Minulla on jännittävää tiedossa elokuussa, kun kotiimme saapuu kuvaaja ja kaikki täytyisi saada kuntoon, olen välillä ollut ihan stressin partaalla *nuoh* ... toisaalta olen kyllä yrittänyt toppuutella itseäni ja ajatellut, että eiköhän tämä koti tälläisenä kelpaa, ovathan he minut täältä blogimaailmasta bonganneet. Ensin piti olla sanomani mitään tästä koko asiasta, mutta enhän minä osaa enää olla hiljaa...rupeaa jo vähän jännittämäänkin...niin ja sitten pitäisi vielä ruotsia puhua *hervotonta hihitystä* ... minun tuo "pakkoruotsini" on kyllä NIIIIIN huonoa, että heille saa nyt vaan kelvata tuo englanti... Vielä olisi kauheasti tekemistä ennen heidän tuloaan...

No, tämä nyt tällä kertaa, yritän tästä lähteä nukkumaan... Nauttikaamme tästä ihanaisesta kesästä ja aurinkosta. Niin ja tietysti tästä VALON MÄÄRÄSTÄ!!!!

Halit
Heidi
<3

Terveisiä Tampereen ihanimmalta kävelykadulta <3

Käväisin eilen moikkaamassa Virpiä ja hänen hurmaavaa liikettään, My Country Home´ia. Liike oli aivan suloinen, ihastuin taitavaan esillepanoon ja siihen, ettei tavaraa ollut liikaa, vaan juuri sopivan määrä. Ihanan rouheiset lautaseinät tekivät tunnelmasta vastustamattoman. Siihen vielä Virpin viehättävä olemus ja miellyttävä asiakaspalvelu, tämä yhdistelmä tekee tästä liikkeestä varmasti menestyjän.

TOIVOTANKIN VIRPILLE VIELÄ NÄIN VIRTUAALISESTIKIN ONNEA JA MENESTYSTÄ. Kaiken minkä teet sydämelläsi, muuttuu kullaksi...

Otin muutamia tunnelmakuvia, halusin vähän fiilistellä ja Marikin tavoin olisin voinut viipyä liikkeessä kauemminkin. Hänen blogistaan KESÄKUMMUSTA näetkin laajempia kuvia tästä hurmaavasta liikkeestä, jota ei voi jättää näkemättä!

ps. Minä varasin itselleni hurmaavat Caloun "hollannikkaat" ...ja arvaatte varmaan värin VAALENPUNAISET ...en malta niitä odottaa *huokaus*

Ihania, aurinkoisia kesäpäiviä teille

Heidi

<3

Jolla onni on, se onnen kätkeköön...

...niin kaiketi kehoittaa vanha sananlasku, mutta minä nyt en yksinkertaisesti voi vastustaa kiusausta...hih...haluan laulaa koko maailmalle julki ilon ihka ensimmäisestä tinaesineestäni. Sen kauneus on hurmannut minun...vanha sirotinrouva on vuosien 1820-30 väliltä ja säilynyt erittäin hyvin.

Olin häkeltyä onnesta kun tämän sain, vain harvat ja valitut pääsevät enää minun kotiin. Mitään turhaa en hanki kotiini, vain sellaista jota todella haluan. Mielummin olen ilman ja säästän vaikka "sata" vuotta ;)...

Ihanan keväistä alkavaa viikkoa teille kaikille toivoo
Heidi <3

...pieniä otoksia keväisestä kodista...

...makuuhuoneemme on maalattu!!! VIHDOIN, sanon minä ;D ... väriin olen kyllä tosi tyytyväinen, se oli pitkääään ja todella tarkkaan harkitun valinnan tulos...sama projekti jatkuu poikien huoneessa ja eteisessä...siitä myöhemmin...

Vanha raihnainen naulakkovanhus muutti meille Ruotsista...

Mårbackat jo meillä rehottaa salin ikkunalaudalla ja kovasti odottelevat pääsyä kesäiselle parvekkeelle.

Mitäpäs minä tästä, kurppaisesta miehestä, että MINÄ NIIIIIN RAKASTAN NÄITÄ edelleen...*huokaus* ... tämä upea yksilö löytyi Ruotsista 1700-luvun kirjasta...

Loppuun Nalle Puhin ajatuksia meille kaikille...


Olen kiitollinen...

Siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se merkitsee sitä, että minulla on ystäviä.

Siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän, että minulla on ruokaa.

Siitä, että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä tiedän, että minulla on koti.

Siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän tarkoittaa sitä, että minulla on auto.

Korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa.

Naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä, silloinhan kuuloni toimii.

Pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita, joita pitää.

Väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa; olen voinut työskennellä kovasti.

Soivasta herätyskellosta aamulla - minä elän.

~

Ihania aurinkoisia kevätpäiviä teille toivottelee

Heidi <3

Amorien siivin...

...tulin teitä ihanat blogiystävät tervehtimään. Minun blogini hiljenee aikaslailla nyt kevään ja kesän tullessa. ANNA-STIINA blogiani yritän päivittää mahdollisimman paljon. Minut löydätte kera antiikin ja tuoksuvan kahvin Pinsiöstä keväällä ja kesällä. Olisi mukava nähdä teitä, joten ottakaahan minua rohkeasti "hihasta kiinni" jos satutte Pinsiössä poikkeamaan.

Olette kaikki olleet ihania, rohkaisevine kommenteineen.

SYDÄMELLINEN KIITOS <3

Kaksi enkeliä tuli matkallaan rikkaan perheen luo yöpyäkseen heidän luonaan.
Perhe oli piittaamaton, ja enkelit saivat nukkua kylmässä kellarihuoneessa. Kun he olivat menossa nukkumaan vanhempi enkeli näki kolon seinässä ja korjasi sen. Nuorempi enkeli kysyi miksi hän korjasi kolon.

Asiat eivät ole aina sellaisia, kuin luulemme niiden olevan.

Seuraavan yön enkelit yöpyivät köyhässä talossa. Kiltti isäntäväki jakoi päivällisensä heidän kanssaan, ja enkelit saivat nukkua isäntäväen vuoteessa. Kun kaikki heräsivät seuraavana aamuna talon ainoa elinkeino, ainoa lehmä makasi kuolleena niityllä. Nuorempi enkeli oli vihainen ja kysyi vanhemmalta, kuinka tämä voi sallia sellaisen tapahtuvan. Autoit ilkeää isäntää, mutta nämä jakoivat meidän kanssamme vähästään ja sinä annoit heidän ainoan lehmänsä kuolla.

Asiat eivät aina ole kuin luulemme.

Kun olimme kylmässä kellarissa näin, että kolossa oli kultaa, siksi korjasin kolon jottei isäntä sitä löytäisi.

Köyhään taloon tuli yöllä kuoleman enkeli noutamaan talon emäntää, joten annoin lehmän hänen sijastaan.

Asiat eivät ole niin kuin luulemme niiden olevan.

Joskus tapahtuu jotain, josta olemme onnettomia.

Usko,että jokainen tapaus on omaksi eduksesi.

Tulee aika jolloin saat tietää...

Jotkut ihmiset tulevat nopeasti elämäämme ja katoavat yhtä nopeasti.

Joistain ihmisistä tulee ystäviämme ja he jäävät pitkäksi ajaksi elämäämme. He jättävät jälkiä sydämeemme. Meistä ei enää ikinä tule entisen kaltaisia, koska opimme tuntemaan hyvän ystävän.

Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys.

*puhallus*

Enkeli juuri viuhahti korvasi ohi ja jäi olkapäällesi istumaan.

Love you all

Heidi <3

Sacherkakkua, olkaa hyvät...

Onni ei tule etsien,
se tulee eläen...

Rauhaisaa pääsiäisaikaa teille kaikille <3

Mikä upea keväinen, aurinkoinen aamu...

...oli ihan pakko tässä hulinassa vielä päivittää blogikin ;) ...tulitte mieleeni heti aamulla herätessäni!

Kiitos ihanista kommenteistanne, niistä tuli taas niin ihanan hyvä mieli...ja todellakin kahvikutsukin oli ihan totta, olisi niin mahtavaa tutustua teihin ihan oikeasti kun vaan tämä minun elämäni siihen riittäisi *huokaus*

KEVÄT! Tässä teille fiilistelyäni eilisillalta...







Mitä ihaninta ja toivottavasti keväistä viikonloppua teille kaikille!

Halit
Heidi
<3

Ps...tiedättekö mitä minulla on...UPEAT PINKIT AKRYYLIKYNNET ja pitkätkin vielä. Vähän on haparointia tämä kirjoittaminen kymmensormijärjestelmällä, kyllä nyt meni tällä sihteerillä melkein sormi suuhun...yritetään hitaasti mutta varmasti...MUTTA näistä en luovu!!! On jotenkin naisellisempi olokin näillä upeilla kynsillä!

...ihan pieni postaus vain...

...siivouksen lomassa oli pakko ottaa muutama kuva. Kustavilaistuoliperhe on kasvanut kahdella tuollaisella pinnatuolilla, joiden paikka tulee olemaan keittiön klaffipöydän vieressä...istuin tovin jos toisenkin taas sohvalla huokaillen, olin onnellinen, että minulla on kyky nauttia NIIN suuresti tästä kaikesta. Ilmaiseksi ei kuitenkaan mikään ole tullut, kaikki on ollut kovan työn takana, ehkä juuri siinä piileekin se, miksi kaikesta pystyy nauttimaan.



Ystävältäni sain tuollaisen ihanan vanhan kuvan...se olen ehkä minä tai sitten sinä joskus aikoinaan, silloin ennen... haluan siihen jotkut kulahtaneet, kuppuraiset kehykset ja se tulee kyllä paraatipaikalle meidän makuuhuoneeseen.

...uudet pienen pienet kustavilaishenkiset kahvikupit... odotan jonkun ystävän tulevan kupposelle, jotta voin vihkiä nämä käyttöön. Haluaisitko sinä tulla meille kahville ;) ?



Keväinen halaus teille kaikille!
Heidi
<3

Pieniä, toteutuneita unelmia...

Aito, upea kuparikuva 1700-luvulta koristaa nyt salini seinää. Sen konstailematon koruton kauneus on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kuinka noin pieni asia voi tuoda aidon tuulahduksen ajasta jonne emme enää pääse...



Olen alkanut uuden leikekirjaprojektin ja siinä lähes kaikki lehteni ovat joutuneet saksieni "alle"... se on kuin pieni aarrekartta, unelma siitä millaisessa maailmassa olisin voinut elää...olen luonut sivuille mielikuvitusperheitä, katsellut heille sopivia taloja, huonekaluja ja pieniä vaatimattomia sisustustavaroita 1700-luvun tyyliin.



Siinä on myös valmiita koteja, kuten alla oleva luonnontieteilijä Carl von Linnén upea koti Hammarbyssä sekä Uppsalan professorin virka-asunto, jota ympäröi upea kasvitieteellinen puutarha.



Tämä ihanuus suorastaan huusi minua, kun vierailin Wanhassa kartanossa Helsingin reissullani. En voinut sitä vastaustaa ja katsokaa tuota mahtavaa P-monogrammia...*huokaus*



Olen ollut vähän "poissa" ja sitä olen lääkinnyt tuolla minun uudella leikekirjaprojektillani, siinä olen rentoutunut ja saanut taas uutta puhtia tähän pahuksen "takatalveen" AARGH, sanon minä!!! AURINKOA JA ÄKKIÄ!!!

Tämä pienehkö blogitauko oli vain satunnainen ja toivotaan, että se kevät näyttää tulemisen merkkejä pian.

Halit
Heidi
<3

GUNNEBO...

...mikä uskomaton kirja 1700-luvun kesäpaikoista Göteborgin ympäristössä... *huokaus*. Kirja on täynnä upeita, saavuttamattomia rakennuksia, vanhoja piirrustuksia huonekaluista ja huumaavia rakennuspiirrustuksia. Unohtamatta tietenkään henkeäsalpaavia ulkokuvia puutarhoista ja rakennuksista...

...voin kertoa, että on taas mennyt tovi jos toinenkin kun olen tätä uutta kirjaani "aarrettani" selaillut ja präläillyt. Tietysti se piti vielä ikuistaa "oikeanlaisessa" atmosfäärissä...

NAUTTIKAA RAKKAAT YSTÄVÄT ja tutustukaa edes näihin muutamiin ottamiini kuviin;



















Viimeisessä kuvassa komeilee Gunnebonin byggherre John Hall vuonna 1807.

Aurinkoa
Heidi
<3

Hmmm...

...olen ollut vähän allapäin näin heti viikon alussa, mikä ei kyllä tiedä mitään hyvää, pitäisi keksiä lasten kanssa kaikkea tekemistä kun on tämä hiihtolomaviikkokin, hmm... eilen hiukan työstin eucalyptyksen oksia ja niin kotimme onkin huumaavan tuoksun vallassa. Siitä on kyllä hurjan hyvä mieli.

Olen lueskellut, taas ;) vanhoja antiikkilehtiä, joita sain aimo kasan ystävättäreltä ja niin leikekirjani onkin saanut taas uutta materiaalia unelmointia varten...

Olen nyt vain kertakaikkiaan niin jumissa etten saa oikein "sanottua" mitään...

Mutta kuvat toivottavasti "puhutelkoon" puolestani...











Tässä pikku Samin oma "antiikkiaarre", niin tai kyllä se taitaa olla äidin kun leikkilupaa ei hevillä tähän saa :( kurja äiti, tämä vaan "huusi" minua antiikkiliikkeen hyllyllä ja pakkohan se oli ostaa poikien huoneeseen...siinä on jotain salaperäisen mystistä...



Olette ajatuksissani...
Heidi
<3

...voi voi...

...jotain harmillista on tapahtunut, meidän tietokone "kaatui" viikonloppuna :( ette tiedä kuinka surullinen olen *nuoh* ... uusi kone on kyllä tulossa meille tällä viikolla, fläppäri :D mutta kun lupasimme se vanhan koneen lapsille...

Tämän vuoksi en ole teidän kaikkien blogeihin pystynyt jättämään ystävänpäivähalausta, mutta tässä se tulee teille myöhässä *halaa* minusta vaan voisi aina olla ystävänpäivä tai niin minulla kyllä onkin. Yritän aina muistaa sanoa heille kuinka he ovat tärkeitä...

Harmitteluni vaan jatkuvat...kuinka sitä onkaan kiinni tietokoneessa *huokaus* ... nyt tulin sitten äidilleni, että saan teille tehtyä postauksen ja ilmoittaakseni, että pientä taukoa pukkaa... toivottavasti vain muutamia päiviä!!

Voikaa hyvin Ystävät <3

"Tuskaani" on lievittänyt tämä uusi ihana kustavilainen kaappini ...

Ilmassa on ystävyyden tuntua...

... tänään olen saanut taas yhden ystävän kotiini, se on hiljainen, herkkä, se kaipaa paljon huolenpitoa ja hellää sateenropinaa silloin tällöin...yleensä meillä soi aina Händel, Bach tai jokin muu ihana ja rauhoittava klassinen, varmasti myös uusi "ystäväni" nauttii tästä...

...tai oikeastaan niitä on kaksi ;) koska ohittaessani kukkakaupan en voinut vastustaa niiden herkkää olemusta...

...olen lähes sanattomana tuijottanut...

...ja huokaillut näiden kauneutta...

...aivan kuten olen melkein sanaton teistä kaikista ihanista blogiystävistä, en pysty edes kuvailemaan tuntemuksiani, mutta sen tiedän että olette minulle tärkeitä ja ilman teitä blogini ei olisi mitään.


Monta on kaunista, monta on hyvää,
vaan yksi on parasta tunnetta syvää,
suuri on ihme, myötäelämisen taito,
sen omaa vaan ystävä jonka sydän on aito.

Sydämestäni toivon teille kaikille lämmintä YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

*moiskis*
Heidi
<3

Lauantai-illan huumassa...

...ensinnäkin ihanat naiset, haluan kiittää teitä sydämeni pohjasta, mahtavaa palautetta, ette tiedäkään kuinka suuri merkitys sillä on juuri nyt tässä kohtaa elämässäni. AIVAN IHANAA! *virtuaalinen rutistus* jokaiselle teille!

Olen myös saanut palkinnon kiitos Natjale, päätin tehdä nyt niin, että jaan sen PALKINNON KAIKILLE BLOGIANI lukeville. Te kaikki olette sen ansainneet, koska olette tehneet "bittitaivaan" rikkaammaksi ajatuksillanne ja kuvillanne, KIITOS <3

Sain Jaanalta ja Saralta saman haasteen eli;

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuvia. (Minä avasin neljännen kansion koneeltani, koska minun valokuvani ovat muistitikulla :( ja laatikoissa..hyi minua..)
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tässä se on, poikien synttärikakku vuosimallia 2009, mansikkarahkakakku *NAM*




Minä nyt TAAS rikon sääntöjä ja heitän vapaaseen kiertoon tämän haasteen. Kokeilkaa on tosi mukava katsoa mikä kuva sieltä löytyy...

No niin, edellisessä postauksessa saittekin vähän tuta siitä, että olen ollut täällä "vähän" villillä päällä. Voin kertoa, että se jatkuu, ehkä mieheni kohta antaa minulle raikastavan lumipesun tai jotain vastaavaa, olen kuulemma jo aikas rasittava, hih...minäkö...

Olen kuitenkin "etsinyt" rauhaa ihanista sisustuslehdistä, myös sisustuskirjoista, joita sain ystävältäni Terhiltäkin lainaksi. Oletteko ajatelleen mikä voima piilee juuri noissa jutuissa ja kuvissa, joita lehdet ja kirjat sisältää...voin hyvin tuijottaa jotain kuvaa tooooosi kauan, uppoudun jonnekin...ja uskon, että siitä jää jotain sisimpääni ja sitten toteutan se jollain tapaa tai muodossa omassa kodissani.



Alkuillasta tunnelmoinkin kynttilänvalossa taas ja mikäs muukaan soi taustalla kuin klassillinen radio, aah, se oli rentouttava hetki. Tarvitsen juuri tälläisiä hetkiä itselleni, koska olen tälläinen "rämäpää"...

Tänään meille muutti uusi asukas, rouva myrtti, jota nyt leikkisästi kutsun Kaarina Maununtyttäreksi, toivon todella, että "hän" elää meillä loistokkaasti, koska olen luvannut sitä oikein oikein paljon rakastaa, jutella sille ja välillä antaa sille vähän kylpyjä...




Heippa taas ihanaiset, palataan...

Hugs
Heidi
<3